Luulitteko, että tämä on uskonvakaumuksestani ja sen piilottelusta kertova blogi? Niin minäkin, kunnes tuli kesä ja julkisesta päiväkirjastani on tullut ihmissuhdeanalyysien ja mieshuolieni temmellyskenttä, jossa koitan kovasti muuttaa siis mitä se ajattelee musta tykkääköhän se musta mitä mun nyt pitäis tehdä iiik -tyyppisen teinikriisin uskonnolliseen kontekstiin ja kirjoitella luontevasti jumalasuhteestani ja elämäni mieskiemuroista samoissa kappaleissa. Mikäli kaipaat tällä hetkellä vain uskonnollista paatosta ja Jumalalle omistautumista, skippaa tämä (koko blogi). Ehkä pitää alkaa hyväksyä se, että mulla ei sittenkään ole niin paljon tarvetta avautua uskosta kuin vaan avautua yleisesti. Anonyymin Delilan seikkailut miesten maailmassa, osa tieskuinkamones, s'il vous plaît.
Oon aina ollut ihminen, joka haluaa pysyvän parisuhteen eikä löydä sinkkuelämästä mitään hauskaa. Jatkuva miehen metsästäminen on tehnyt elämästä kaikkea muuta kuin tylsää: avannut silmät tunnistamaan sellaiset kusipäät, jotka haluavat sinusta viihdettä yhdeksi illaksi, näyttänyt minulle, ettei koko mieslaji ole täysin toivoton; tuonut perhosia vatsanpohjaan ja hymyn huulille, samoin kuin itkun kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Kuinkakohan monta kertaa oonkaan itkenyt miesten takia? Kävellyt koulusta kotiin ja alkanyt yhtäkkiä itkeä keskellä kaunista talvimaisemaa, kun siihen tekstariin ei koskaan tullut vastausta? Lyyhistynyt keskelle katua tajutessani, että en saa enää takaisin sitä, minkä joskus halusin? Tärissyt työpaikan vessassa shokissa, kykenemättä edes itkemään. Ja joka kerta olen kasannut itseni ylös ja jatkanut eteenpäin. En osaa kuvitella, millaista elämäni olisi ilman edes jotain ihastusta. Oon ollut tässä muutaman vuoden aikana maksimissaan viikon tai pari olematta ihastunut kehenkään sinkkuna. En vaan osaa.
Sitten, vastaan kävelee joku, joka edustaa suunnilleen kaikkea, mitä olet aina halunnut. Luotettava, vakaa, rehellinen, hauska, huumorintajuinen, vakaa, turvallinen, söpö, romanttinen.
Ja nyt katsoessani itseäni peilistä en enää tiedä onko se ihminen kaikkea mitä haluan, vai kaikkea mitä luulin haluavani. Koska nyt ahdistaa ja aivan vitusti.
Toinen puoli huutaa, mitä sä oikein mietit? Se on ihan hulluna suhun, se on just sellainen mitä oot aina halunnut. Ota kiinni ja älä päästä menemään. Siinä sulle jotain vakaata ja pysyvää!
Toinen puoli huutaa, älä hätiköi, älä kiellä negatiivisia fiiliksiä. Mitä jos sä et haluakaan just tätä ihmistä, vaan ylipäätään jonkun ihmisen? Mitä jos nyt olisi oikeasti sun aika pysytellä sinkkuna ja säätää kevyesti, pinnallisesti eri ihmisten kanssa ennen kun taas haluat jossain vaiheessa vakiintua?
En tiedä, mitä teen. Ystävät on jälleen one of God's greatest gifts, neuvoivat ottamaan pienen aikalisän ja katsomaan mitä etäisyys tekee mun tunteille. Ja tietenkin mulla on aina Jumala, voin rukoilla selvyyttä mun tunteisiin ja luottaa siihen että kaikki järjestyy taas kerran.
Yllä oleva Tyrone Wellsin biisi Sink or swim kuvaa mun tunteita nyt just ihan täydellisesti.
Caught in the middle of a crossfire
Lost my balance on a high wire
Trying to figure out what to do
Pushed to the edge of my reason
Everywhere around me it's treason
I don't want to do that to you
Kamikaze airplanes in the sky
Are we going down or will we fly?
This could be a shipwreck on the shore
Or we could sail away forevermore
This time it's sink or swim, sink or swim
Hearing the song in your laughter
A melody I chase after
No one else has done this to me
Kamikaze airplanes in the sky
Are we going down or will we fly?
This could be a shipwreck on the shore
Or we could sail away forevermore
This time it's sink or swim, sink or swim
Take a deep breath
No more time left
This is what I thought I wanted
Why am I afraid?
Kamikaze airplanes in the sky
Are we going down or will we fly?
This could be a shipwreck on the shore
Or we could sail away forevermore
This time it's sink or swim, sink or swim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti