Mun tekis mieli... Ääwäwää. En osaa selittää. Apua. Hihi. Palan halusta kirjottaa tänne just nyt ja selittää teille ja puhua, mut pelkään et en löydä oikeita sanoja. Voiko tälle ees löytää?
Pyöräilin just kotiin. Tiiättekö sen ihan mielettömän tunteen, kun kuuntelet musaa kuulokkeilla, sanat puhuu sulle sun fiiliksistä sun puolesta ja kertoo sulle tarinaa ja kaikki muu katoaa ympäriltä? Se on jotain ihan maagista. Nyt kun pyöräilin tuolla viileessä yössä kotiin, tajusin yhtäkkiä jotain pelottavaa, suurta, hämmentävää. Mä olin onnellinen. Ihan sika onnellinen. Pitkästä aikaa!!
Tajusin jotenki niinkun joku olis lyöny mua lekalla päähän, et meidän parisuhteessa en ollu ollu onnellinen pitkään aikaan. Ehkä sen yhden ohikiitävän päivän. Nyt mä tajusin, et voin oikeesti olla onnellinen joka IKINEN päivä!! Se ei riipu kenestäkään muusta kun musta itsestäni. Musta tuntuu, et samalla kun ajauduin siihen miellyttämisenhaluun ja kompromisseihin, mä myös hävitin itseni, unohdin kuka oon. Mä oon porukassa se, joka haluaa aina mäkkäriin, ihan sama kuinka monta kertaa siellä on jo oltu tänään! Mä en uskalla kattoo kauhuleffoja, saan hyvät kännit kahdesta siideristä, nauran aina liikaa, leikin oman elämäni stand-up-koomikkoa ruokakaupassa, laulan youtuben mukana, sanon randomeille aina jotain tyhmää, lakkaan intohimoisesti kynsiä,uskon salaa Jumalaan ja en pystyisi elämään ilman miesseikkailuja, ihastusta vatsanpohjassa ja jotain tiettyä ihmistä mielessä. Mä unohdin tän kaiken.
Siinä kun mä pyöräilin ja kuuntelin musaa ihan täysillä tärykalvot voihkien, mä tunsin mun kaikilla aisteilla sen fiiliksen. Paistorasvan tuoksu grilliltä, joka suhahti ohi, viileän mutta lempeän viiman kasvoilla, kaupungin valot ja musiikin korvissa täysillä. Ajattelin mun elämäni miehiä: lapsuuden ihastusta, jonka kanssa pussailtiin vintillä, idiootteja, huomaamattomia, nörttejä, liian cooleja: pussailua kaatosateessa keväällä ja ilotulitusten alla uutenavuotena, leikkipuiston keinussa, auton etupenkillä, saunassa, mustikkashottien vieressä keittiön pöydällä. Kaikkia ihastuksia, pinnallisia tai syvällisiä, ja ensimmäistä rakkautta, joka päästi irti. Mun päätös alkaa elää viime syksynä oli mun elämäni paras. Kaikista ala- ja ylämäistä huolimatta mä rakastan mun vuoristorataa just näin. Mun teki mieli huutaa korkeimmalta sillalta tummaan veteen ja katulamppuihin, rannan puille, sorsille, nukkuvalle kaupungille: MÄ OLEN ELOSSA!! Sen parempaa tunnetta kun ei oikeesti ole.
Tiiän, että muhun vielä sattuu. Tiiän, että Jumalaon kulkenut mun kanssa koko tän matkan, antanu kompastella, liidellä, hypätä tuntemattomaan, rakastua, pettyä, vihata, nauraa ja päästä yli.
Taisin just ymmärtää, miks Jumala antaa meidän kokea vastoinkäymisiä.
Koska kun löytää sen elämän huuman, kun tajuaa kuinka mieletön lahja se on, kärsimyksellä ei ole enää mitään merkitystä.
Hyvää yötä maailma, aamen.
Oi vitsi! Toi kuulostaa just niin mahtavalta! Toi oon just se olo, minkä voi löytää vaan kahdestaan Jumalan kanssa, Hänen läsnäolossaan ja rauhassaan. Mielettömän mahtavaa! :)
VastaaPoistaJep, ihan mieletöntä:)!
Poista"Koska kun löytää sen elämän huuman, kun tajuaa kuinka mieletön lahja se on, kärsimyksellä ei ole enää mitään merkitystä." Luin ton lauseen uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Kiitos, tiivistit yhteen lauseeseen mun monen vuoden ajatukset ja elämänasenteen. Meillä on mahtava Jumala. Pää pystyssä kohti uusia haasteita, oo siunattu!
VastaaPoistaKiitos paljon, tota ajatusta on oikeesti tosi vaikee tiivistää yhteen lauseeseen kun se on sellanen pakahduttavan iso tunne jo ihmisjärjelläkin ymmärtää! Siukkuja sinne myös :))
Poistaoi ihana kuulla, et sulla menee paremmin! tällä hetkellä taustalla soi Petrus: "Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. Me tiedämme, että Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. Me uskomme, että Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. Me luotamme, että Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. Mikään ei voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan. Kaikki ahdistuksemme saamme Hänen kanssaan voittaa." (:
VastaaPoistaIhana susa, kiitos tästä :)
PoistaIhan pakko kysyä, että, jos uskot salaa Jumalaan ja haluat toteuttaa Hänen tahtonsa, niin eikö se ole levittää sitä samaa iloa muille ihmisille ja sanomaa Jumalan rakkaudesta? Voihan se viedä aikansa, mutta itse en pysty pitämään sitä omana tietonani, koska tuntuu itsekkäältä pitää jotain niin mahtavaa asiaa kuin Jumala, salassa.
VastaaPoistaToi on hyvä kysymys, miks Jumala antaa mulle uskon lahjan muttei kuitenkaan rohkeutta tulla uskon kanssa julki? Mulla ei ole mitään suoraa vastausta tähän kysymykseen, mutta jotain pohdintaa mulla on. Ennen uskoontuloa mun koko vuosi oli ollu täynnä uudistumista ja muutoksia mun elämässä, olin melkeimpä rakentanut ihan uudet sosiaaliset piirit mun ympärille. Mulla on maailman parhaat kaverit ja mun elämä on kokonainen just näin, en koe et multa puuttuis jotain tai et mulla olis huono omatunto kun peittelen uskoani. Oon edelleen muuten arvomaailmaltani niin sama ihminen kuin ennen uskoontuloa, että se ei oo muuttanut mua siltä osin niin merkittävästi että sen esim. huomaisi. Tietysti välillä voi tulla vaikeita hetkiä ja halu puhua uskonasioista: sitä varten mulla on tää blogi. Toisekseen miellän oman uskoni niin henkilökohtaiseksi asiaksi, että mun ei oo tarve julistaa sitä kaikille, se on sellanen ihana oma "pikku" salaisuus. :)
Poista