Jo joutui armas aika...

Möh. Anteeksi hiljaisuudesta. Ja vähän kaikesta. En meinaan oo tehnyt mitään noita hienoja juttuja, mitä piti. En ole koskenutkaan Raamattuun, yrittänytkään olla sen parempi läheinen kuin olen tai kävellyt iltalenkkejä Jumalan kanssa. Mulla on nimittäin ollut paljon kaikkea muuta. Lukuvuosi loppuu, ja se on saanut mut kelaamaan tosi paljon mennyttä vuotta ja sitä kuinka mahtavaa mun elämä on ollut, sekä tietysti kesää ja tulevaisuutta.

Voin sanoa, että tämä lukuvuosi on ehdottomasti ollut mun elämäni paras lukuvuosi. Aloitin lukion, ja pääsin eroon eräästä hyvin ahdistavasta ystävyyssuhteesta, joka oli aluksi hyvin pelottava mullistus mutta osoittautui sitten parhaaksi mahdolliseksi käänteeksi elämässäni. Sain ihan hulluna uusia ystäviä, joista on tullut mulle supertärkeitä! Koin tosi paljon uusia asioita: biletin, tein pahoja virheitä kännissä ja ei-kännissä, opin syvästä ja lujasta ystävyydestä paljon enemmän kuin aiemmin, matkustelin, nauroin niin paljon etten saa henkeä, itkin niin paljon etten pysynyt pystyssä. Opin, että joskus parhaita ystäviään suojellakseen on laitettava omatuntonsa toiseksi ja salata heiltä pahojakin asioita. Opin, kuinka koulussa voi oikeasti viihtyä ihan sika hyvin ja tuntea olonsa siltä, että kuuluu joukkoon. Erkaannuttuamme vanhan ystäväni kanssa juttelimme Facebookissa ja yhtäkkiä molemmista tuntui, että oli pakko nähdä. Lähdin juoksemaan kohti kaverini taloa, hän lähti samaa reittiä juoksemaan meille. Aloin itkeä heti, kun sain kotioven kiinni, ja juoksin -20 asteen pakkasessa kyyneleet valuen ja nähtyäni kaverini vollotin vielä enemmän, kun halasimme varmaan puoli tuntia autojen ajaessa ohi.

Marraskuussa tulin uskoon, ja se oli yksi hienoimmista hetkistä koskaan.

Tanssin ja hypin ja pompin bilemusiikin ja Macarenan ja Aserejen tahtiin hiki valuen 60 ihmisen ympäröimänä.

Ajoin ekaa kertaa autoa, suutelin ensimmäistä kertaa, olin eri paikassa yötä kuin mitä kerroin äidilleni, tunnustin uskoontuloni yhdelle kaverille. Katsoin leffoja kavereiden kanssa tyhjissä leffateattereissa, istuin kotona leffaillan jälkeen tuntikausia kaverini kanssa jutellen syvällisiä. Join skumppaa poreammeessa parhaassa mahdollisessa seurassa. Nii siitä pussailemisesta vielä, se on muutenki kivaa, mutta erityisen ihmisen kanssa vielä parempaa.

Olen käynyt syvällisiä keskusteluja, joita ei jälkikäteen pysty selittämään. Itsetuntokeskusteluja. Keskustelu pojan kanssa, joka menetti sen tytön jonka halusi koska ei uskaltanut tehdä mitään. Keskustelu leikkipuiston katoksen katolla siitä, mitkä sormet annettaisiin ekana huumediilerille ja mitä vaikeasti vammaisen ihmisen elämä voi olla.

Tämän kelailun jälkeen aloin miettiä tulevaisuutta. Tuntuu, että kevään jälkeen kaikki sinkoilevat sinne tänne, mulle ei tapahdu mitään ja kaikille tapahtuu kaikkea. Mulla on ihan käsittämättömän haikee fiilis, mulla on ollut mieletön lukuvuosi ja toivottavasti tulee olemaan upea kesäloma! Samalla kun en halua jättää näitä ihania muistoja taakseni, haluan jo siirtyä eteenpäin katsomaan mitä uutta ja ihmeellistä Jumalalla on mun varalle. Jani Wikholm kuvaa mun tunnetta aika hyvin tällä hetkellä:

Elämä muuttuu, ei se voi seisahtua
Kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua, mä
Tajusin tänään että rakastan sua
Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua
Jos se muuttuu, niin antaa sen muuttua

Lisäks jokakeväinen takuuvarma itkubiisi, Suvivirsi, kuullaan taas huomenna <33 !

Vollotin ihan täysillä jo pikkusisaruksen kevätjuhlassa tällä viikolla, kun laulettiin Suvivirsi... Täähän on siis ensimmäinen kevät, kun kunnolla pystyn sisältämään myös sen uskonnollisen merkityksen ja laulamaan täydestä sydämestäni :) Oli ihan mieletön fiilis siinä ylistää Jumalaa, oon ihan satavarma että huomennakin tulee kyyneleet :) !!!!!

Mä haluan rukoilla, että huomisesta tulee ihan mahtava päivä ja on ihan mieletöntä ylistää Jumalan armoa ja rakkautta ja toivoa ihan tajuttoman hienoo kesälomaa ja tulevaisuutta! Vaikka välillä pelottaiskin, eteenpäin mennään kohti uusia pettymyksiä, huippuhetkiä, virheitä, onnistumisia, nauruja, itkuja, muutoksia ja muistoja:) Tää koulujenloppufiilis on vaan niin mieletön että mä pakahdun !

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon  
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on!

Rakkausolo. Ei mulla muuta. Ihanaa koulujenloppuja ja päättäjäisiä ja siukkuja kaikille!! <3