Eat Pray Love

Tänään. Oli hyvin huono päivä. Nyt on ollut huono viikko, viime viikkokin oli itse asiassa aika huono.

Kotona mun tilanne vanhempien kanssa on kiristynyt pahimmaksi ehkä koskaan. Mulla on ollut aina aika tiukkaa kotona, viikonloppuisinkin kotiintuloaika kello 1 viimeistään, jos menen yöksi jollekin äitillä pitää olla sen kaverin vanhemman puhelinnumero kenelle menen. Mun pitää vanhimpana lapsena tehdä eniten kotitöitä, samalla kun nuorin pikkusiskoni pääsee paljon helpommalla kuin itse pääsin samassa iässä.

Viime aikoina musta on vaan tuntunut, että tää tilanne vaan menee pahemmaksi ja pahemmaksi: okei, tein virheen. Tein jotain mitä en olis saanut tehdä suunnilleen kuukausi sitten ja jäin siitä kiinni. Rangaistus: uus kännykkä pois, maksan silti joka kuukausi puhelinlaskustani 10€ siitä nettiyhteydestä mikä tällä nykyisellä kivikautisella kännykällä ei tietenkään toimi. Uus kännykkä odottaa sitä hetkeä, kun opin "käyttäytymään paremmin". En pääse mihinkään yöksi, en pääse mökkeilemään, mulle huudetaan joka päivä eri asioista. Mulla menis varmaan tuntikausia kertoa tässä kaikki ja mun yksityisyyden rajat paukkuis aika lailla, joten hyväksyn nyt sen, että te ette tämän perusteella pysty yhtään ymmärtämään, kuinka paha olo mulla on aina kotona ollessa. Musta tuntuu, että mua ei hyväksytä enää, koska mulla on omat mielipiteet, sanon vanhemmilleni vastaan ja vaadin saavani itsenäistyä. Mulle ei anneta ollenkaan hengitystilaa, vapautta kasvaa ja kompastella rauhassa, oppia virheistään ja sen kautta itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi. Tänään mun isä huusi mulle, että mä näytän pornolta mun uusissa farkkushortseissa, mitkä ei ole mitenkään erikoiset, ihan normaalit H&Mstä ostetut. Pornolta. Miltä susta tuntuis, jos sun isä sanoisi sulle että sä näytät pornolta? Likaiselta, halveksitulta.

Oon huomannut, että nyt kesäloman aikana, kun mun piti alkaa lukea Raamattua (enkä oo oikeesti edes siihen koskenutkaan), mulla oli vielä vähän aikaa sitten tosi huono omatunto siitä, etten ole nähnyt yhtään vaivaa uskonelämäni syventämiseen. Kunnes tajusin, että nykyään mä rukoilen suunnilleen joka päivä! Mä olen tän tilanteen takia suunnilleen riippuvainen rukoilusta!!

Joskus ennen kun tulin uskoon, kun mulla oli tosi paha tai ahdistava olo, mä aina rukoilin. Itkin ja rukoilin ja aloitin aina lauseella "mä en tiedä, onko siellä ketään, mä en tiedä huudanko vaan tuuleen vai kuuleeko joku mua oikeasti". Ne oli ohimeneviä, synkkiä hetkiä jotka sittemmin väistyi ja saatoin jättää asian taakseni, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna Jumala oli oikeasti kuunnellut ja auttanut, vaikken ollut Häntä vielä tunnustanutkaan. Nyt kun tiedän, että Jumala kuuntelee mua ja näkee mut joka joka ikinen hetki, musta tuntuu tosi hyvältä vaan laittaa kädet ristiin ja tuntea, kun lämpö virtaa mun kämmenten välissä ja koko mun kropassa on hyvä fiilis, kun oon vain keskittynyt kertomaan Jumalalle mun huolet. Sillä hetkellä mikään ei voi satuttaa mua.

Vaikka en ole vielä huomannut muutosta, vaikka sitä ei pitkään aikaan tulisikaan, mulla on paljon helpottuneempi olo nyt kun voin kertoa mun huolet jollekin, joka tietää mua paremmin mitä tehdä. Jos en olis tässä tilanteessa uskossa, mulla olis paljon turvattomampi olo. Musta on myös ihan outoa, että vaikka en tiedä, tapahtuuko tähän mun tilanteeseen muutosta vielä vähään aikaan, ja vaikkei tapahtuisikaan, mulla ei ole mitään katkeruutta Jumalaa kohtaan, pikemminkin mun vanhempia kohtaan. Heikossa uskossa olis niin helppo luisua siihen, että miksi Jumala teet tämän minulle ja syyttää Jumalaa kaikesta, kääntää Hänelle selkänsä kun itsellä on vaikeaa. Nyt musta tuntuu, että vaikka Jumala ei muuttaisikaan mun tilannetta, mulla on kuitenkin aina se tuki, johon nojata, kun tuntuu että kaatuu. Mä myös uskon vahvasti siihen, että mikä ei tapa niin sattuu ja vahvistaa, eli kai tällekin joku tarkoitus on.

Kun aloin miettiä otsikkoa tälle vuodatukselle, aloin pyöritellä pray -sanaa mielessäni ja tästä tuli mieleen Eat Pray Love, se kirja josta on tehty myös leffa. Kirjan pray-osuus on ihan kuolettavan tylsä, leffassakin vähän laahaava, mutta kun miettii noita kolmea sanaa just nyt, ne kuvaa aika täydellisesti mun elämän balanssia, jota koitan pitää yllä vaikka mun kotona ja perheessä kuohuisikin.

EAT: nautiskele, naura, koe uutta, opi uutta, näe, haista, maista, tunne, kuule, viihdy, ilahdu, hyppää, shoppaile, mene, tee, rohkaistu.

PRAY: rukoile, nojaa, toivo, usko, vahvistu, tunnusta, ylistä, riemuitse, kunnioita, lähesty, kiitä, ole rehellinen.

LOVE: rakasta, myrskyä, riitele, sovi, suutele, hymyile, katso silmiin, kuuntele, kerro, rakastu, kosketa, tue, auta, iloitse, luota, pyydä, ansaitse.