Eka postaus!

Aloitetaan alusta...

Olen uskossa. Ja hukassa. Enkä tiedä, kumpi fiilis on vahvempi.

En ole ollut uskossa kovinkaan kauaa (tai mistä minä tietäisin kuinka kauan on kauan, viime marraskuusta eli ööö... puoli vuotta nyt?) ja elämäntyylini ei tosiaan ole mikään perinteinen kristillinen selibaatti-hyveellisyys-lähimmäisenrakkaus-laupiassamarialainen -jolkottelu kohti taivaan portteja kuten sen mitä ilmeisimmin pitäisi hyvällä ja oikeanlaisella kristityllä olla. Viime aikoina mulle on tullut tosi ristiriitainen olo mun minuuteni kanssa, sen että haluan kuulua kahteen eri maailmaan joissa en näe mahdollisuutta yhdistää toisiinsa. Tämä blogi perustuu raivorehellisyyteen sekä itseäni että samalla julkista blogia kirjoittaessani koko maailmaa kohtaan, joten sanotaan se nyt ääneen, ettei kellekkään jää epäselväksi tai tule myöhemmin syviä järkytyksiä asian paljastuessa:

Käytän alkoholia humaltumistarkoitukseen niin useina viikonloppuina kuin mahdollista.


Seurustelen ihmisen kanssa, joka avoimesti haukkuu uskontoa ja uskossa olevia tuntemiaan nuoria (ei päin naamaa, mutta esim. kaveriporukan kanssa).


En usko, että seksistä tulisi pidättäytyä avioliittoon asti.


En käytä peittäviä vaatteita (kirkossa olkapäät ja polvet peitän kyllä).


En ole tunnustanut kääntyneeni puoli vuotta sitten uskoon kellekään muulle kuin yhdelle uskossa olevalle ystävälleni, jonka kanssa en liiemmin juttele aiheesta.


En myöskään halua sen tulevan ilmi yhtään sen aiemmin kuin olen siihen valmis (en tiedä missä elämäntilanteessa olen) tai halua uskonnollisen vakaumukseni muuttavan radikaalisti nykyisiä elämäntapojani.

En myöskään näe yllä olevassa mitään varsinaisesti väärää, vaikka ahdistunkin usein siitä, että tulevaisuuteni uskonelämän ja arkielämäni yhdistämisessä on täysin epävarmaa.

Joko ootte juosseet karkuun?

Niille, jotka mahdollisesti vielä lukevat tätä, voin luvata, että seuraavissa postauksissa blogissani tulee olemaan PALJON pohdintaa ylläolevista aiheista ja muistakin pinnalliseen maailmaani, hengelliseen maailmaani ja niiden törmäyksiin liittyvistä aiheista. Lyhyesti sanottuna blogin idea on siis purkaa ajatuksiani kahden tulen välissä elämisestä ja niiden ristiriidoista täysin suorapuheisesti ja sensuroimatta. Musta tuskin olisi pitämään päiväkirjaa, koska kaipaan enemmän yhteisöllisyyttä blogin anonyymistä luonteesta huolimatta, joten toivon todella, että asiasta jollain tavalla kiinnostuneet jäävät seuraamaan, kommentoimaan ja antamaan kenties vertaistukeakin:)

Ymmärrän, että ajatusmaailmani saattaa järkyttää monia elämäntyyliltään paljon uskonnollisempia. Uskon vaikuttavani hyvinkin pinnalliselta, syntiseltä ja huonolta kristityltä monien mielestä. Tekstien ei ole tarkoitus provosoida, pilkata tai väheksyä kenenkään minua hartaamman ihmisen elämäntapaa tai uskoa, vaan tuoda esille oma vakaumukseni ja siihen liittyvät ongelmat ja haasteet jokapäiväisessä elämässäni. En halua kirjoittaa vääristeltyä, pehmennettyä tai kaunisteltua tekstiä miellyttääkseni ja saadakseni hyväksyntää uskovien parissa, koska blogi on ainoa kanava, jolla voin anonyymisti purkaa tunteitani asiasta. Uskon bloggaamisen osoittautuvan ennen pitkää minulle hyvin tärkeäksi tavaksi ilmaista uskoani ja itseäni ja saada kenties itsekin paremmin selkoa omista ajatuksistani.

Blogin nimi Where I belong on samalla Switchfootin kaunis biisi, joka kertoo ajatusmaailmastani aika paljon:

Until I die I'll sing these songs
On the shores of Babylon
Still looking for a home
In a world where I belong

Where the weak are finally strong
Where the righteous right the wrongs
Still looking for a home
In a world where I belong

On the final day I die
I want to hold my head up high
I want to tell You that I tried
To live it like a song

And when I reach the other side
I want to look You in the eye
And know that I've arrived
In a world where I belong

Lukekaa, kommentoikaa, pohtikaa, jakakaa ajatuksianne!